Kahavia

0

KAHAVIA  

Olisiko sinulla hetki aikaa puhua eräästä erittäinkin tärkeästä asiasta? Nimittäin kahvista. Tai kahavista oikeastaan. Mainoksissakin korostetaan, kuinka suomalaiset juovat kahavia aina kun tilaisuus sen sallii, ja ainahan se sallii. Kiireinen ottaa kahavin ”teik-ö-veinä” . Oikein kun alkaa hifistelemään, vois ostaa erikoiskahaveja, jotka on matkannut pidemmän matkan kaupan hyllylle, kuin mitä itse tulee koskaan matkaamaan. Kahavipuritaanit keittää kahavit puuhellalla pannussa, ja ryystää kahavin sokeripalafiltterillä tassilta. Suolaakin on aikanaan kahaviin lisätty. Pula-aikaankin on kahavit nautittu, ja pöönejä on jatkettukin, jotta tätä elämän eliksiiriä saisi nauttia mahdollisimman pitkään.  

Retkelle lähtiessä otetaan kahavit mukaan, tai keitetään ne parhaimmat kahavit, nokipannulla. Luonnon helmassa, kuumaa kahavia kuksassa, on likempänä luontoa kuin millään retriitillä.  

Herää kysymys, mistä juontaa suomalaisten into juoda kahvia?  

Aloittaessani työt Haapaveden työpajalla toukokuussa 2019, sain neuvon hankkia närästystabletit valmiiksi. Ennen juhannusta olin ymmärtänyt miksi, kahavia nimittäin kuluu, PALJON. Kiireisempänä päivänä kahavi hörpätään seisten, ja rauhallisempana päivänä ehtii istahtaakin. Mutta kahavia kuluu! Huomaamatta saattoi päivän aikana tulla juotua kahdeksankin törpöllistä kahavia. Ja illalla kotona miettii, miksi ei uni tule silmään.. 

Kokoomon kahvihuoneella on myös vetovoimaa! Kun kahavi solisee pannuun, kummasti väkeä ilmaantuu kahavihuoneeseen. Kahavihetki yhdistää, mukava on siinä vaihtaa kuulumiset kupposen äärellä. 

Piileekö kahavinjuonnissa meidän suomalaisten oma mindfulness? Ajatteles, kun aamulla kömmit eilispäivän kampauksella uuteen päivään, mitä sitä muuta niin paljon halajaa, kuin kupposen kuumaa kahavia. Toki muitakin lämpöisiä juomia nautitaan kahavin sijasta.  Aamukahavilla vaihdetaan työkaverin kanssa kuulumiset, lounaan jälkeen maistuu jälkiruokakahavi, ja toki iltapäivän kahavilla kahavit juodaan. Ja mikäli ei syytä kahavinjuonnille löydy, niin äkkiäkös sellainen yhdessä keksitään. Siihenhän se suomalainen pysähtyy, kahavikupin äärelle. Huokaisee, malttaa hetkeksi. Nautiskelee kahavinsa, vaihtaa kuulumisia ja on vain. Väittäisin että kahavitauolla on myös suuri merkitys työhyvinvoinnille, siinä kun kupposen äärellä tulee puhuttua auki suruja ja iloja kuin huomaamatta. Jäisikö nämäkin asiat kertomatta ja kuuntelematta, ellei kahavitaukoa olisi?   

Toivotaan rauhallisia ja levottavia kahaviahetkiä kaikkien meidän syksyyn!  

Terveisin Rempan Riitta( Mimmu)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: