KOKOOMO

Matalan kynnyksen palvelukeskus

Category Archives: Uncategorized

My first weeks in Haapavesi

0
It’s hard to leave everything without really knowing the city or the people you’re going to be with for six months. I had a certain apprehension; were we going to understand each other? And above all, appreciate each other? Was I going to fit easily into this new environment?

The answer is: JOO!

As soon as I arrived in Ylivieska, Leena warmly welcomed me at the station. And when we entered the lovely apartment in Haapavesi, it was like a Christmas day with gifts on the table and a postcard welcoming me.

The first days I met a lot of warm, smiling and caring people. Everything is done to make me feel good, and it is…. I feel at home!

During this first week, I discovered the quiet beauty of Haapavesi; and, of course, the places where I work: the Youth House, Kokoomo with the youth workshop and the association 4H, and the vocational dormitory JEDU.

I watched my first game of Ice Hockey (Haapavesi won!); I learned my first words in Finnish and the most important of all «No niin» ! I Met the friendly group of the English course and funny group of the Finnish course. 

And finish the second week in beauty with Sanni’s concert in Nivala!

I was able to present my city and at the same time rediscover it. And that’s the wonderful thing about travelling, because you’re discovering both a foreign culture but also your own culture, because you’re looking at it in a new way. By introducing my city I was able to rediscover it.

These first two weeks are already beyond my expectations, and I think this experience will bring me many things, both professional and personal. I feel very fortunate to be here with all of you and would never thank you enough.

Best regards,

Maéva

Haaveista ja unelmista

0

Tervehdys rakkaat blogin lukijat (oliko pikkusen siirappista….)

Tämän blogitekstin teille kirjoittaa henkilö, jolle ihmisten auttaminen on lähellä sydäntä (siirappi ei näköjään loppunut vielä…). Minulle tulee hyvä mieli, jos saan hyvän mielen jollekin toiselle. Onko itsekästä ajatella niin? Ehkä vähän.

Tämänhetkinen työnimikkeeni on työllisyyskoordinaattori. Tulin tähän työhön marraskuussa 2017. Sitä ennen olin töissä ikääntyneiden parissa kotisairaanhoidossa, jonne taas hyppäsin päihdekuntoutuskeskus Karvoshovista. Siellä työskentelin psykiatrisena sairaanhoitajana. Kouluja olen käynyt Haapavedellä, Mikkelissä, Oulaisissa ja nyt uusimpana paikkana Kemissä. Asunut olen Pohjois-Pohjanmaalla ja Etelä-Savossa. Tutkintoja on useampia ja työssäni olen ollut milloin missäkin tehtävissä. Luonteeltani olen sellainen, että minulla pitää olla yleensä monta rautaa tulessa, jotta pysyn liikkeessä. Kun on riittävästi haasteita, niin minä pysyn elossa. Siinäpä hieman pohjaa tälle kirjoitukselleni.

Minua pyydettiin kirjoittamaan blogi-kirjoitus, joka sisältää informaatiota työssäoloehdosta. Harkitsin aihetta hetken ja päätin, että ei. En kirjoita. Työssäoloehdosta lisää osoitteessa https://www.kela.fi/mika-on-tyossaoloehto?  tai tuuppa käymään Kokoomossa tai soita, niin saat lisää tietoa. Se siitä…

Sen sijaan, että kirjoittaisin tylsää ohjetta ja tietoa työssäoloehdon täyttymisestä, niin kirjoitankin unelmoinnista ja haaveilusta. Tylsää se voi olla sekin. Ainakin, jos ei lähde toteuttamaan niitä pikku hiljaa jossakin vaiheessa.

Yksi elämänohjeeni onkin haaveile, mieti ja ole rohkea.

Haaveile

(c) Marika Mäkinen

Elämänohjeita löytyy paljon… Niistä lisää ensi kerralla.

Olette varmaan kuullut sanottavan, elä hetkessä. Se on ihan hyvä ohje, mutta mielestäni kannattaa ajatella asiaa hieman pidemmälle. Voin kertoa, että joskus hetken mielijohteessa tehdystä ratkaisusta voi koitua harmia. Itselle tai muille. Niistäkin selviää. Turha jäädä räpiköimään virheisiin. Tehty mikä tehty. Virheistä kannattaa ottaa opiksi. Minäkin voisin kirjoittaa Näistä virheistä opin -kirjan.

Lainataanpas tähän Lundbergin Tomin sanonta:

Jotkut oppivat lukemalla, toiset oppivat muiden virheistä, mutta muutamien täytyy itse päästä pissaamaan sähköpaimenen lankaan.


Mutta ennen kuin kirjoitan kyseistä kirjaa, annan sinulle pienen tehtävän
😊

unelmoi

(c) Marika Mäkinen

  1. Kirjoita unelmasi itsellesi johonkin sellaiseen paikkaan, josta näet sen joka päivä.
  2. Mieti hetki, mikä olisi ensimmäinen askel kohti unelman toteutumista. Jollakin unelma voi olla vaikka uusi ammatti, työpaikka, perhe, muutto ulkomaille, paljon rahaa tai jotain muuta materiaaliin liittyvää. Huonoja haaveita ja unelmia ei ole olemassa. On hyvä muistaa, että unelman saavuttamiseen voi mennä aikaa ja se voi vaatia työtä. ÄLÄPÄ SIIS HÄTTÄILE!
  3. Tee unelman saavuttamiseksi suunnitelma. Mitä pitäisi tehdä? Mitä sen toteutuminen vaatii? Matkalla voi tulla takapakkeja, niistä ei kannata liian kauaksi aikaa lannistua. Otat vaan uuden askeleen kohti päämäärää. TSEMPPIÄ!
  4. Muista, että matkan aikana unelma tai haave voikin saada uuden näkökulman. Se saattaa muuttua. Tässä vaiheessa sanoisinkin ”elä hetkessä”. Unelmoinnin ja haaveilun polulla on helppo kääntyä tarvittaessa takaisin.
  5. Kun olet saavuttanut haaveesi. Keksi uusia. Unelmointi tekee elämästä mielenkiintoista.
  6. Joskus voi mieliala olla sellainen, ettei elämästä vaan löydy mitään mielenkiintoista unelmoitavaa. Sekin on ihan ok. Minultakin tulee tätä tekstiä NYT, koska on hyvä fiilis. Mutta voin sanoa, että jokin aika sitten, jos olisi pitänyt kirjoittaa unelmista ja haaveista, olisi tuotos ollut tyhjä paperi tai korkeintaan muutamalla kirosanalla koristeltuna. Niin se elämä vaan menee.

Mutta siis, jos huomaat tunnelin pään olevan pitkään tyhjä, eikä edes valoa näy, on siitä hyvä puhua jollekin. Jos ei läheiselle, niin sitten ihan ventovieraalle. MT-neuvolat on hyviä kuuntelijoita täynnä. Samoin nuorisotyöntekijät, etsivät, kuraattorit ja myös me työllisyyspalveluissa kuuntelemme (yhteystiedot löytyy kokoomo.net -sivulta). Me ollaan sua varten. Ja jos puhuminen on hankalaa, niin kirjoita kirje tai viesti. Sinusta voi tuntua, että suun avattuasi omat sisäiset sirpaleet lentävät ulos ja hajoat lopullisesti. Silloin on hyvä pitää ensin suu kiinni ja kirjoittaa ajatuksistaan jollekin. Tämän jälkeen suu on jossakin vaiheessa helpompi avata.

… toivottavasti pikkuhiljaa tunnelin päästä sojottaa fikkari öögaan.

Alappa nyt kirjoittaa sitä unelmaasi 😊

Kiitos Sinulle, jos/kun jaksoit lukea kirjoitukseni loppuun. Tähän vielä yksi aforismi!

Ajatukset eivät säily. Niistä pitää tehdä jotakin.

— Filosofi Alfred North Whitehead

 

 

Mikä minä olen sanomaan?

2

Tuo lause niin monesti mielessäni mietin omaa työtäni, asennettani muita kohtaan ja ylipäätään koko elämää. Mikä minä olen sanomaan, onko jokin asia oikein tai väärin, onko juuri tämä reitti oikea tai väärä? Kerronko, mitä sinun tulee tehdä vai kysynkö mitä sinä haluat tehdä, ja mietinkö juuri sinun tavoitettasi, jonka pohjalta rakennan työskentelytapani? Jokaisen täytyy loppupelissä itse rakentaa omannäköisensä elämä. Suurin kysymys mahtaa olla, onko minulla tavoite sinulle vai onko sinulla tavoite ja minulla aikaa?

Elämmekö me yhteiskunnassa, jossa niin moni asia ohjaillaan – jopa määritellään – ulkoapäin? Miten meidän tulee tietyssäkin elämäntilanteessa toimia, miten koitamme toinen toistamme neuvoa (tietämättä kuitenkaan mitä toinen oikeasti ajattelee), miten voimme laittaa sanat suuhun, jos toinen ei saa sanaa suustaan? Tuuliajolla olevaa on helppo ohjailla eri suuntiin. Mutta milloin ja miten löytyy se oma reitti, jota hän kulkee, tasapainossa elämän aallokoilla…?

Eräällä luennolla jäin pohtimaan kovasti omaa rooliani kanssakulkijana ja ohjaajana. Tärkeintä on muistaa, että sinä olet asiantuntija, ja minä voin olla kaverisi, havainnoija, tukija tai peili. Voin kannustaa, rohkaista, autaa kokeilemaan uusia asioita ja kuunnella, mutta toisen polkua ei meistä kukaan voi piirtää valmiiksi.

1kuva

”Elämässä kuuluu ryvettyä. Siinä kuuluu särkyä, eksyä ja olla ymmällä”
Tommy Hellsten

Usein ihmisen vahvuutta kunnioitetaan, ihaillaan ja jopa pelätään, mutta vahvuutta kohtaan ei voi tuntea myötätuntoa, hellyyttä tai rakkautta. Onko ihminen todellinen aito itsensä, jos hän viestii vain vahvuutta? Heikkoutta on helppo rakastaa, se on inhimillistä. Heikkous on meidän varjelluimpia salaisuuksia, koska se tekee meistä haavoittuvia.

2kuva

”Alkaakseen nähdä itsensä sellaisena kuin on, löytääkseen oman todellisen identiteettinsä, tarvitsee nähdyksi ja kuulluksi tulemisen kokemuksia. Tarvitsee sitä, että joku on hänelle rakastavasti läsnä. Näin kasvaa ihmiseksi joka on ”itselleen rakastavasti läsnä”. Kohtelemme itseämme nimittäin pitkälti siten kuin meitä on kohdeltu. Jatkamme siitä mihin vanhempamme ja muut ympärillä olleet tärkeät ihmiset jäivät.”
Tommy Hellsten,
Saat sen mistä luovut, 2001


Suostu elämän kannateltavaksi; näe, koe, kuuntele, rakasta ja ole hyvä itsellesi. Älä luovuta! Anna muiden auttaa!

3kuva

Muistetaan, että tärkeintä ei näe silmillä vaan sydämellä.

Pajaohjaaja, Niina

Kirpeän sillistä jäätelösalaattia

0

Aurinkoinen tervehdys etsivän näppikseltä 😊. Olen nyt puoli vuotta tutustunut Haapavetiseen elämänmenoon etsivänä nuorisotyöntekijänä. Sain isot saappaat täytettäväkseni, mutta onnekseni olen alusta lähtien saanut tehdä työstä oman näköistä, kirpeän sillistä jäätelösalaattia. Etsivän työ on kokonaisuudessaan ihanan monipuolista ja vaihtelevaa!

Kevään mittaan olen kohdannut huikeita tyyppejä: opiskelijoita, yläkoululaisia ja jo työssä olevia. Lisäksi niitä nuoria, jotka eivät ole löytäneet vielä omaa polkuaan tai jotka ovat valinneet vähän mutkikkaamman polun, mutta jotka saattavat olla kaikesta huolimatta onnellisia omassa tilanteessaan. Jokaisella kohtaamallani ihmisellä on ollut kuitenkin jotain yhteistä ja vahvuuksia, joiden löytämistä on ilo ollut todistaa.

Nyt on tehtävälistalla kuitenkin blogiteksti ”Kirjoita mistä haluat”. Hmm… Valintoja… Aiheita pyörittelin, vaikka kuinka paljon. Ja näkökulmia mihin tarttua. Lopulta ikkunasta paistava aurinko ja ympärillä kaikkien puheissa vilahteleva kesän alku oli itsestään selvä valinta.

Lauantaina elettiin kevään viimeistä koulupäivää ja juhlittiin jonkun ison loppua, uuden alkua. Valintoja. Vanhoista tutuista rutiineista luopumista, uusiin haasteisiin tarttumista. Monelle koulun loppuminen tai ammattiin valmistuminen merkitsee positiivisia asioita, iloa ja onnellisuutta. Vapautta. Mutta joukossa on myös heitä, joilla päällimmäinen tunne on pelko tai jännitys. Pelko tulevasta. Onko opiskelupaikkaa? Saanko töitä? Miten selviän tulevista haasteista? Itsenäistyminen ja irtaantuminen lapsuudenkodista?

Kesän tullen tutut koulu- ja opiskelukaverit jäävät. Ihmiset lähtevät kukin tahoilleen. Jäänkö kesällä täysin yksin? Olenko riittävän rohkea ja sosiaalinen, jotta uskaltaudun ottamaan koulukavereihin yhteyttä? Haluavatko koulukaverit viettää kanssani aikaa kesällä? Epävarmuutta ja yksinäisyyttä.

Vapauden myötä lisääntyy myös vastuu, olenko siihen valmis? Miten selvitä itsenäistymiseen liittyvistä haasteista? Osaanko hoitaa raha-asiat? Mitä jos en olekaan varma mitä elämältäni haluan? Entä jos valitsinkin opiskelupaikan väärin? Entä jos en syksyllä haluakaan sinne, minne hain keväällä vain koska kaverikin haki? Kesällä päihteidenkäyttö saattaa lisääntyä, mitä jos en saa sitä katkaistua syksyllä? Koulussa on saanut lämpimän ruuan, miten nyt rahat riittävät, kun kesätöitäkään ei löytynyt? Kaverit jatkavat elämässä eteenpäin, toiset jo valmistuneet ja minä vain junnaan paikallani vuodesta toiseen. Kaikki muut tuntuvat siirtyvän eteenpäin ja minä jään vain paikoilleen.

Isoja ajatuksia. Isoja kysymyksiä, joihin ei ole yksinkertaisia vastauksia olemassa. Onneksi niitä ei kuitenkaan ole tarve ratkaista hetkessä, eikä niitä ole tarpeen ratkoa yksin. Aina on ympärillä ihmisiä joihin voi turvata. Yksi heistä voi olla etsivä nuorisotyöntekijä. Etsivä ei ole viranomainen ja etsivän kanssa yhteistyön tekeminen on aina vapaaehtoista ja täysin luottamuksellista. Aina ei tarvitse olla tiettyä asiaa, mutta nämä ovat juurikin niitä kysymyksiä, joiden kanssa voidaan painia. Toisen kanssa lyhyen matkaa, toisen kanssa pitempään. Aina nuoren ehdoilla ja aina nuoren lähtökohdista. Sopivin askelin, eteenpäin ja välillä taaksepäin. Kaikesta ei kaikkea etsivä tiedä, mutta aina löydetään joku jolta kysyä. Ja niistä peruutusaskelista huolimatta etsivä ei silti jätä yksin, ne ovat osa elämää meillä kaikilla.

Mutta tiedättekö, tärkein asia: Nauttikaa kesästä ja tästä hetkestä, kiire ei ole minnekään. Tehkää kesällä valintoja, välillä hyviä ja välillä huonompia, mutta huonojen valintojen ei tarvitse jäädä viimeiseksi. Aina on mahdollisuus kääntyä takaisin toiseen suuntaan. Ja kesästä nauttiessa muistakaa myös pitää kaverista huolta, siitä porukan hiljaisimmasta ja siitä äänekkäimmästä. Kysykää, mitä hänelle kuuluu.

 

t. Taina
bdr

 

Työharjoittelu Kokoomossa

0

Olen ollut tässä talossa nyt muutaman kuukauden ajan työharjoittelussa, 4H:lla ja nyt työpajan puolella. Tässä ajassa olen nähnyt hyvin, miten täällä hommat rullaa.

Tullessani tänne harjoitteluun, jännittäjäihmisenä jännitin aika paljonkin miten sopeudun uuteen paikkaan ja uusiin ihmisiin. Hyvin minä tänne ”kotiuduin” ja hyvinhän minut täällä otettiin vastaan. Kokoomon henkilökunta on mukavaa ja kaikkien kanssa on helppoa ja mukava jutella.

Alkuvuodesta 4H:lla sain suunnitella paljon erilaisia tapahtumia ja aktiviteetteja lapsille ja nuorille. Luovuutta sai käyttää melko vapaasti, mikä minulle luovana ihmisenä oli vain hyvä juttu. Harry Potter -tapahtuma kirjastolla jäi päällimmäisenä mieleen. Huoli siitä, tuleeko tapahtumaan ja meidän askartelupisteelle ketään, unohtui lähes välittömästi, kun tupa oli pian kirjaimellisesti täynnä lapsia.

Pajalla on remppahommia, on käsitöitä ja askartelua, on ruuanlaittoa… kaikenlaista! Varmasti löytyy jokaselle mielekästä tekemistä ja täällähän on myös hyvä vähän haastaa itseään ja opetella uusiakin taitoja. Minäkin opettelin kahvia keittämään, vaikken sitä itse juokaan. ”Mikäs nuoriso-ohjaaja se semmonen on, joka ei kahvia juo?” No tämmönen… 😀

Työpajalla olen ollut niin sanotusti jokapaikanhöylä. Olen ollut pajalaisten kaverina tekemässä käsityöhommia, Starttaamon nuorten kanssa ollaan muun muassa tehty välipalaa, käyty liikkumassa, tutustuttu kouluihin, kävimme avustamassa EU-ruokakuorman purkamisessa sekä ruokakassien kokoamisessa. Toisinaan olen tehnyt mainoksia, järjestellyt ilmoitustaulua ja avustanut työkaveria saamaan tietokonettaan latautumaan. Heh.

Olen tutustunut Kokoomon työntekijöihin ja päässyt työyhteisöön sisälle niin hyvin, että olen alkanut hieman hassuttelemaankin.

Hauskojen Post-It -lappujen kirjoittaminen sai alkunsa, kun tekaisin työkaverille  muistilapun hänen omista sanoistaan. Tämän jälkeen lappuja on ilmestynyt lisää ympäri taloa ja ne ovat herättäneet toivomaani hilpeyttä. Toinen hauska juttu, jota minulta ihan henkilökunnan puolesta pyydettiinkin, oli piirtää miniversiot Kokoomon työntekijöistä. Jokainen saa siis itsestään hauskan pikkukuvan.

Harjoitteluni ovat antaneet minulle enemmän rohkeutta kohdata erilaisia ihmisiä. Olen edelleen pohjimmiltani hieman ujo ja varovainen, mutta olen kouluni ja harjoittelujeni kautta rohkaistunut todella paljon. Olen paljon sosiaalisempi ja avoimempi. Piirustustaidoistani olen saanut paljon kehuja, ja taiteilijan näkemystä onkin kysytty useaan otteeseen työpaikalla.

Harjoitteluani on enää viikko jäljellä. Harmittaa kyllä lähteä. Niin mukavaa täällä on ollut… Paitsi hei. Sain kuulla, että pääsisin mahdollisesti uudestaan 4H:lle. Tällä kertaa toteuttamaan luonto- ja elämystoimintaa. Minun ei siis ihan vielä tarvitsekaan hyvästellä näitä kaikkia ihania ihmisiä, vaan me näemme vielä! 🙂

Vain muutos on pysyvää, ja timantit on ikuisia

0

 

Käänsimme auton keulan kohti Keski-Suomea kukonlaulun aikaan keskiviikkona 18.4. Valtakunnallisille Työpajapäiville Jyväskylän Paviljongissa Susannan, Niinan ja Janin kanssa. Nappasimme myös Sirpan ja Kaisan Ylivieskasta kyytiin, eikä matkalla tainnut lyhyistä yöunista huolimatta tulla ainuttakaan hiljaista hetkeä!

Uusia näkökulmia antavasta ja vaikuttavasta tapahtumasta ei voi antaa järjestäjille muuta kuin kiitosta. Jyväskylän nuorten taidetyöpajan kädenjälki näkyi ihastuttavan paljon lavakoristeina toimivien timanttien ja pilvenhattaroiden, sekä esittelypisteellä ihasteltavien tuunattujen kenkien, värikkäiden taulujen, ja muiden ihanien huonekalujen ja esineiden muodossa. Saimme nauttia myös nuorten Taidetyöpajan huikeasta ja koskettavasta Masterpiece -performanssista, jossa nuorten tarinoiden myötä välittyi lämpö ja aito innostus työpajatoiminnan tarjoamista merkityksellisistä kokemuksista. Video löytyy nyt youtubesta, katsokaa taltiointi ihmeessä nessujen kanssa!

Kuulimme myös tajunnanräjäyttäviä puheenvuoroja muuttuvan työelämän ilmiöistä, joista työpajatoiminnan on pysyttävä ajan hermolla ja kartalla. Juuri nyt tässä hetkessä elämme valtavan nopean muutoksen aikaa, ja tutkijoiden mukaan tulevat vuosikymmenet muuttavat kaikki itsestäänselvät elämisen, olemisen ja toimimisen tavat ennennäkemättömällä tahdilla ihan kaikessa.

Miksi käydä pajalla

Kysyttyämme äskettäin pajamme nuorilta heitä motivoivista syistä käydä pajalla, he vastasivat esimerkiksi että ”Saa jotakin hyödyllistä ja mielekästä tekemistä.” Sisäisen motivaatioon liittyykin tutkijatohtori Frank Martelan mukaan kaksi tärkeää puolta: on toisaalta olennaista löytää omat vahvuudet ja saada mielekästä tekemistä, mutta myös olla hyödyksi muille ja saada sitä kautta mielihyvää ja hyödyksi olemisen kokemuksia. Tätä kaksisuuntaista kehää työpajatoiminnassa ei koskaan saa unohtaa, vaikka pajatoiminnan merkitystä, tärkeyttä ja vaikuttavuutta kyseenalaistettaisiinkin. Puustellin työkylän toiminnanjohtaja Tuija Hämäläisen sanoin työpajatoiminta sekä kannattaa että kannattelee.

Tulevaisuustutkija Ilkka Halavan mukaan jo tässä hetkessä työpajatoiminnassa suunnitellaan, muututaan, kokeillaan ja toimitaan ”jännittävästi” paikallisella otteella. Haapaveden työpaja on monella tasolla avautunut ulospäin uudella, uniikilla tavalla, mikä mahdollistaa hyvinvoinnin tukemista ja lisäämistä kohderyhmämme lisäksi myös koko paikkakunnalle yhteisönä. Samalla on tärkeää verkostoitua, vaihtaa ideoita ja ajatuksia, ja löytää yhdessä tekemisen potentiaali laajemminkin alueella, jossa on paljon pieniä toimijoita.

Tässä hetkessä ja varsinkin tulevaisuudessa tarvitsemme entistä enemmän yhteistyötä ja tiimihenkeä. Suunnitteilla olevat isot rakenteelliset muutokset ovat tällä hetkellä epävarmuustekijä ja isoja kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia. Asia, jonka voimme tässä hetkessä tehdä, on aloittaa järjestäytyminen yhteiseksi rintamaksi asiakkaiden hyvinvoinnin parhaaksi. Tämä vaatii ainakin yhteisiä arvoja ja päämääriä, vastuunjakoa ja verkoston muuntautumiskykyä.

Meidän työpajoilla toimivien ammattilaisten perimmäinen tehtävä taitaa lymyillä asiakkaidemme eli timanttien hioutumisprosessissa. Muuttuva toimintaympäristö vaatii ihan kaikilta elämän haltuunottamisen ja hallitsemisen taitoja. Kaikki muu hoituu kyllä. Ns. Oikeiden vastausten antamisen sijaan esitämme asiakkaalle oikeat kysymykset  ja autamme häntä löytämään vastaukset itse. Mahdollistamme tilanteita, joissa voidaan hoksata omia sisällä piileviä vahvuuksia ja ottaa ne käyttöön, minkä rohkaisemana löydetään uusi suunta elämälle. Moottoriurheilun ystävä varmaan puhuisi varikosta, joka auttaa tankkaamisessa, renkaidenvaihdossa tai vuosihuollossa, joiden jälkeen voi taas jatkaa matkaa manuaalivaihteella hitaampaa nopeutta tai sata lasissa ajotiestä riippuen kohti seuraavaa etappia.

Timanteissamme piilee valtava määrä potentiaalia, lahjakkuutta ja taitoja. Tehtävänämme on löytää se.

 

 

”BE YOU, THE WORLD WILL ADJUST”

(Ilkka Halava)

Työkokeilu Kokoomossa

0

Olen 18-vuotias lukiolainen Haapavedeltä. Olen ollut Kokoomolla työkokeilussa puoli vuotta, ja työkokeiluni täällä päättyy tänään. Haluan jakaa kokemuksiani työkokeilustani, ja kertoa miten Kokoomo on vaikuttanut elämääni.

Kun sain työkokeilupaikan Kokoomosta Wassup-hankkeen kautta, minua jännitti todella paljon. En ollut koskaan aiemmin ollut töissä, enkä tiennyt työelämästä oikein mitään. Myös työ minkä sain, oli sellainen mistä minulla ei ollut yhtään kokemusta. Tilanne oli minulle aivan uusi. Lähdin kuitenkin avoimin mielin matkaan, vaikka jännitys oli kova. Kuitenkin jo heti ensimmäisenä päivänä jännitys raukesi kun huomasin, miten rento tunnelma täällä Kokoomossa on. Minut otettiin ystävällisesti vastaan

Aloitin työkokeiluni olemalla töissä neljä kertaa viikossa ja tekemällä neljän tunnin päiviä. Työ oli kuitenkin niin mielekästä, että halusin olla viisi kertaa viikossa töissä, joten muutimme sopimustani myöhemmin sen mukaiseksi. Työnkuvaani kuului tietokonehommia, Kokoomon postista vastaamista, sekä ’’neuvontana’’ olemista. Sain oman työpisteen Kokoomon aulaan. Siinä aulassa on sitten tullut istuttua jo puolen vuoden ajan, mutta mitä olen oikein oppinut siinä ajassa?

Työkokeilussa ollessani olen oppinut vaikka ja mitä. Ehkä tärkein asia mitä olen oppinut, on sosiaalisuus. Olin aiemmin paljon varautuneempi, ja en oikein uskaltanut jutella tuntemattomille, vaikka olisin halunnut. Työkokeilussa ollessani kuitenkin jouduin olemaan paljon erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä ja nykyään minun on paljon helpompi puhua ihmisille. Olen saanut paljon itseluottamusta ja rohkeutta neuvontana olemisesta.

Opin myös luovuutta ja oma-aloitteisuutta, joiden olen huomannut olevan hyvin arvostettua. Työni on tietokonepainotteista, ja otin monesti ohjat suunnittelutöissä, kuten esimerkiksi mainosten teossa. Siitä olen saanut paljon positiivista palautetta.

Näin lyhyesti sanottuna, työkokeiluni Kokoomossa on valmistanut minua tulevaisuutta varten.

Haluan kiittää Kokoomon aivan mahtavaa henkilökuntaa, joka tsemppasi ja tuki minua koko työkokeiluni ajan. ❤